Maalla on mukavaa!

Niin, mitä muuta siihen sitten lisäämään. Maalla on mukavaa!
Tämän kertainen visiitti olikin varsin tapahtumarikas.

Pakko aloittaa heti pienellä mainostuksella!
Perjantai-illalla ohjelmassa olikin paikallista kulttuuria. Mukavat muistot olivat jääneet niistä useista näytelmistä/musikaaleista joita paikkakunnalla asuessa tuli käytyä katsomassa. Nyt siis useamman vuoden tauon jälkeen satuin samaan aikaan nuorisoteatteri musikaalin kanssa.
Sound of Music- musikaali oli työstetty nuorisomusikaaliksi paikallisten yläaste ja lukio ikäisten nuorten voimin. Aikaisemmin en teosta ole nähyt elokuvana enkä kirjaa lukenut.
Joten oli helppo tarttua juoneen mukaan kun ei ollut odotuksia juurikaan.
Juoni oli varsin selkeä ja mielekäs, mukaansa tempaava.
Ei voi muuta sanoa kuin että ihan mielettömän upee työtä tekivät joka ikinen näyttelijä ja orkesterin väki. Laulu kohtaukset olivat kyllä varsin onnistuneita! Kuinka ovatkin harjoitelleet viimeiseen asti, pitkiä repliikkejä ja lauluja monia, näyttelyn taidot noin hyvin jo hiottuina. Live orkesterissa on aina sitä jotain!
Suosittelen kyllä ihan jokaikiselle vauvasta vaariin tuon kappaleen katsomista!
ps. Esityksiä on vielä toukokuun puoleen väliin saakka.


Maaseutu vissiitillä tutustuin myös muutamaan eläinystävään. Toinen oli jo vanha tuttu, on-off-suhde oli tällä hetkellä on- asennossa. Siispä kisu piti seuraa ja sai rapsutuksia ja silitystä useasti. Oli varsin kiltillä tuulella, liekkö mennyt jo pahin murrosikä ohi.
Saanko esitellä Hippu-kissa:

Ja toinen uudempi tuttavuus oli koira ystävä. Tuo yksilö on myös varsin rauhallinen Norjanhirvikoira. Aijottu metsästyskaveriksi muttei oikein osannut niissä hommissa työtään. Joten on nyt saanut kotinsa tuolta maatilalta. Mukava lenkkikaveri ja rapsutuksista pitävä koiruus.
Saanko esitellä Pikku myy, eli ystävien kesken Myy:

Kyllä maalla on mukavaa! Mukavaa kun siellä on nyt muutama eläinystäväkin, aikaisemmin ollut lähinnä navetta kissoja muutama enemmän ja vähemmän erakkotapaus.

Ja kevät, se ei ollut tehnyt maalla vielä yhtä paljon tuloaan kuin täällä kaupungissa. Olenhan useamman viikon pystynyt kulkemaan pikkukengissä. Mutta lunta riitti viellä maalla pihoilla ja pelloilla. Tosin vastapainoksi purot solisivat ja linnut pitivät ääntä enemmän ja vähemmän ilmoittaen tulostaan keväiseen suomeen. Muutaman joutsenenkin jo näin, kurjista kuulin äänen :D Tässä todistusaineistoa:

Kyllä se kummasti virkistää mieltä ja kehoa olla hetki maalla, siellä missä ei ole katuvaloja, siellä missä ei kuulu kaupungin meteliä ollenkaan. Siellä missä voi vain olla tekemättä mitään ja unohtaa kaiken. Siellä missä on tärkeitä ihmisiä. 

On taas olo että jaksaa töitä ja kevättä paljon paremmin, kesälomaa odotellen :)