Niin välillä, silloin tällöin iskee koti-ikävä. Ikäväni lähinnä on sinne missä on yöllä pimeää ja hiljaista. Siellä missä on pihaa kulkea ja siellä missä on lehmät takapihalla. Lapsuuden kotiin.
Onneksi maatilalla oleva jatkaja on veljeni ja uskallan ehkä siellä vierailla silloin tällöin.
Kaupungissa eläminen on kyllä äärettömän mukavaa ja viihdyn hyvin.
On mukavaa että voi valita tekemisen fiiliksen mukaan ja lähellä on kaupat ja tapahtumat. Ja jotenkin olen alkanut tykätä "anonyymistä" elämästä. Voin lähteä tuulipuvussa kauppaan ja kukaan ei kiinnitä huomiota tai saatika tunnista. Seuraavana päivänä voin mennä kauppaan kopikopi-kengissä ja kukaan ei kiinnitä huomiota eikä edelleenkään tunnista. Voin sormilla laskea ne kerrat kun ollessani kaupungilla on tullut tuttuja vastaan.
Tottakai tämä kuulostaa monen korvaan: "ollaampas siellä välinpitämättömiä", varmasti sitäkin ja varmasti juuri sitä.
Helsinkiin muutettuani oli yllättävää ihan oikeasti se että ihmiset kulkevat "laput silmillä" ja eivät välttämättä noteraa millään lailla jos jokin on hullusti. Mutta kyllä minä olen saanut myös mukavia juttutuokioita tuntemattomien ihmisten kanssa bussissa ja useasti kaupan täditkin palvelee riittämiin asti.
Olen tehnyt henkilökohtaista tutkimusta asiasta: tämä kaupunki on sekoitusta helsinkiläisistä ihmisistä ja tänne muuttaneista ihmisistä. Näiden kahdenlaisten ihmisten kohtaaminen on muodostanut ilmapiirin joka täällä vallitsee.
Kuitenkin joka ikinen päivä ja viikko saan muodostaa uudenlaisen mielipiteen asiasta, se on ihmisestä kiinni miten asiat ymmärtää ja kuinka on kontaktissa ympäröivään yhteiskuntaan.
Hoitoalalla työskennellessä on jopa helpottavaa olla "anonyymi" eikä
tule töissä asiakkaiksi tuttuja/naapureita/sukulaisia. On selkeä ero
työllä ja vapaa-ajalla.Pidän kaupungissa asumisessa eniten siitä että lähellä on kaikki tarpeellinen: jumppatunnit, kuntosali, lenkkipolku,kaupat, työpaikka, tapahtumat ja se että minä itse saan valita mihin jumppaan menen tänään tai minkä elokuvan menen juuri tänään katsomaan.
Kaupungissa on toki myös tylsiäkin puolia. "Ruuhkat" joita ei ulkomailla käytyään voi kutsua ruuhkaksi, mutta en kuitenkaan haluaisi käyttää 15km matkaa ihan tuhottomasti aikaa, tunti on jo vähän kohtuuton. Siinä ajassa menisi jo Lahteen helposti :D Onneksi nämä "ruuhkat" ovat hyvin rajallisia täällä, aamusta työpäivien alkaessa ja iltapäivällä niiden päättyessä.
Tässä kaupungissa on myös joukkoliikenne, hmm. Minua joukkoliikenne palvelee ihan kohtuullisen hyvin, käytän 7km työmatkaani noin 25min ja pääsen bussilla töihin yhdellä vaihdolla ja melkein ikkunan alta oven eteen. Keskustaan kulkee oranssi pikajuna,metro, nopeasti. Mutta sitten jos haluankin lähteä käymään jossain mikä ei sijaitse joukkoliikenteen varrella, olen pulassa tai ainakin vähintään käytän kohtuuttomia aikoja matkustamiseen. Ja sekös se vasta palkitsee kun haluaisi käydä ystävän luona joka asuu n.5km päässä ja matkustat sinne reilu puoli tuntia. Niin kuinka se kuulostaakin oudolta, hei siis matkustat puoli tuntia eihä se nyt ole aika eikä mikään. Mutta jos noita turhan pitkiä joukkoliikenne matkoja kertyy useita viikossa niin siinä ajassa tekisi jo vaikka ja mitä. Ei meillä helsingissä kuitenkaan niitä tunteja päivässä ole yhtään sen enempää kuin muillakaan.
Joten auto on kuitenkin hyvinkin tärkeä kapistus, kuinka helppoa sillä onkaan lähteä käymään asioilla, eikä tarvitse katsoa yhtään aikataulua.
Auto on siihenkin hyvinkin näppärä kun se koti-ikävä iskee niin pääsee helposti maalle!
Koti-ikävä. Ikäväni käsittää myös maidon! vaikka se hassulta kuulostaakin niin en vaan yksinkertaisesti pidä kaupan tölkkimaitotuotteista, testattu on punaset ja siniset ja täysrasvaiset versiot mutta ei niin ei. Mahani ei myöskään yhtään ymmärrä noiden kaupan maitopurkkien päälle.
Kuinka jo odotankaan joulua ja sitä että saan ihka oikeaa maitoa lasillisen jos toisenkin! Täytyykin alkaa jo suunnittelemaan kylmälaukun hakua kellarista että voin salakuljettaa oikeaa maitoa omaan jääkaappiin.
Tänään löysinkin mitä parhaimman keinon pienentää koti-ikävää..
 |
| Lehmänmaito!! | |
Se
Maatilatori mistä
muutama postaus aikaisemmin hehkutin, on nyt vienyt sydämeni totaalisesti. Hain sieltä pönikällisen Suomalaisen lehmänmaitoa , maitoa jota ei ole käsitelty eikä sisällä lisäaineita ei sitten yhtään.
Ja arvatkaapa oliko hyvää?!- OLI!
Tämä lieventää ikävääni edes hetkeksi ja jaksan taas odottaa joulun tuloa ja maalle menoa paremmin!
