Sisustustarrat ja vähän kukkia

Olenkin haaveillut sisustustarroista jo useamman vuoden. En ole vain tähän asti saanut ostettua niitä tai valittua minkä näköiset haluaisin tai päättää minne ne laittaisin. Joten siis näiden muutaman vuoden pohdintojen jälkeen olen tullut päätökseen.

Aikasta nopealla päätöksellä mukaani tarttui mistäs muualtakaan kuin Ikeasta : Slätthult koristetarra.
Ja sitten vain hieman lisää pohdistaa kuinka ne asettelisi seinälle..
Helppo nuo olivat kyllä laittaa. Valmistelu töiksi riitti pölyjen pyyhintä. Tarrat seinälle ikään kuin tarrakirjaa olisi täyttänyt. Huomasin tuossa myös että jos aavistuksen väärään kohtaa erehtyi tarran laittamaan niin suhteellisen helposti sen sai viellä irti ja sai siirrettyä oikeaan kohtaan.
Meidän seinä vaikka onkin maalattu, aavistuksen epätasainen niin ihan helposti tarrat jäivät kuitenkin kiinni.
Mukavaa helppoa sisustusta.

Kooltaan kuviosta tuli aikasta suuri, tai itseasiassa juuri sopiva tuohon kohtaan. Yllätyin vähän itsekkin kuinka ison kuvion köönnöksistä saikaan aikaan. Paikka sijaitsee tietokoneen yläpuolella, jossa aikaisemmin oli taulu. Mutta lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen ja A myös ihmetteli kuinka tulikaan kiva ja vähän erilaista tunnelmaa olohuoneeseen.

Parvekkeella on ollut kesäkuusta asti muutamia kukkasia. Sinisiä Orvokkeja amppelissa, Tähtisilmää valkoisena korissa ja laakeammassa korissa Petuniaa. (Hihii, olin unohtanut kahden jälkimmäisen nimen ihan totaalisesti, nyt googlailin niin kauas kunnes oikeat nimet löytyi, se kertoo varmaan jotain minun viherpeukalo asteestani :D). Nämä kukat ovat enemmän ja vähemmän menestyneitä.. Tähtisilmää olen nyt yrittänyt kovasti hoidella, mutta on varmaan ne harvat hellepäivät olleet kohtaloksi. Orvokit viellä aika toispuoleisesti kukkii hyvin. Mutta petuniat olenkin onnistunut kaikkien noiden muidenkin edestä saamaan hyvään kukkaan.

Toivottavasti teidän muiden kesäkukat loistaa paremmin :)

Haalari!! !

Siis joo! mä en lupaa tässä postauksessa tehä muuta kuin hekuttaa maailma parasta asustetta. Se on nimittäin se haalari!! Voiko oikeasti olla mukavempaa koti asua kuin haalari, sopivan pehmeä, simppeli, ei ahdista, ei purista eikä kiristä mistään? Mä tiedän vastauksen: ei voi olla!
Minä sain ensimmäisen haalarin viime jouluna, ja sekös vasta onkin ollut käytössä. Kerran olen jo joutunut parsimaan kuluneita saumoja. Mutta käytössä se haalari on ollut ehkä eniten kaikista omistamistani vaatteista. Kotosalla kun touhuilee/ottaa rennosti/syö/nauttii/hengaa/ nukkuu/mietiskelee/ ompelee/.. Lista onkin siis loputon. Pidän haalaria lähes aina kun olen kotosalla.
En juurikaan ole siis ihmisten ilmoilla kuljeskellut haalari niskassani, joku raja ( ainakin viellä) pukeutumisen suhteen :D
Tosin ei ole kuin muutama päivä taaksepäin niin näin erään noin nelissäkymmenissä olevan naisen joka polki vanhaa fillaria ja päällänsä oli ruohon vihreän värinen haalari! Oikeastaan oli aika sympaattisen näköinen!

Ja nyt on aika esitellä uusi ihanuus:
InOneStore nettiputiikista löytyi tämän kertainen helmi! Värin valinta oli kyllä aavistuksen vaikeaa. Ja oli kyllä mallinkin valinta. Tuolla nääs on tarjolla "summer" versioita ja myös tavallisia paksumpia versioita.
Otin tällä erään tuollaisen "summer" version, koska kotosalla sisällä haalaria käytän joten riittää hyvin hieman ohuempi. Tai no nyt tuotteen saatua ei tuo juurikaan ohuempi ole kuin edellinen haalari.
Kyseisen firman haalarit ovat malliltaan aavistuksen erilaisia, mutta oikein käypiä käyttöön.
Väriksi päätyi musta, ei ainakaan tylsisty, musta on aina in!

Tässäpä tämä ihana uutukaiseni. On kyllä ainakin pikaisella testauksella oikein sopiva! Eroa Warp:in haalarin taskut, tässä versiossa on taskut haalarin edessä, sekä vetoketjulliset sivuilla. Vetoketju on kaksisuuntainen, mutta ei kulje huppuun asti. Hupussa normi nyörit. Resorit hihansuissa ja lahkeissa. Kooltaan minulla on Small, joka aikasta sopiva. (pituuttahan minulta löytyi hurjat 162cm).

Mutta siis minä jatkan nyt haalarissa hengausta kotosalla ja vain fiilistelen!
Suosittelen uhkarohkeasti kokeilemaan haalaria!

Mansikkaa,salaattia,pizzaa,vohveleita!

Nam Nam, voiko ollakkaan parempaa kesäherkkua kuin tuore mansikka!!
Joten 5kg laatikollinen mansikoita tarttui minun matkaani. Puolesta tein hilloa, jota voi sitten talven tullen laittaa herkku lettujen päälle. Resepti oli helppo ( onks hillon tekeminen ollut joskus vaikeaa) :D. Kaikille halukkaille samainen resepti löytyy TÄÄLTÄ!
Osan sitten pakastin kokonaisena/puolikkaana ihan pakasterasioihin. Tulikin pikku ongelma kun olivat mansikat jo keittiössä, niin sitten tajusin pohtia säilytysrasia ongelmaani, minulla ei siis ollut juurikaan tyhjiä voirasioita/tms. mihinkä olisin voinnut marjani säilöä. Kipinkapin kipaisin siwassa josta onneksi löytyi sopivan kokoisia rasioita.

Mutta sitten tuoreeltaan mansikoita herkuttelimme salaatissa ja vohveleiden päällä!Vieläkin tulee vesi kielelle pelkästä vohveleiden miettimisestä :D

Salaatti sisälsi:

-kurkku

-lehtisalaatti

-paprika

-mansikka

-porkkanaraaste

sekasin ja oih, tulipa hyvää! ei aina ihan peruskaavan mukaan.

Samaisissa kuvissa näkyy tuo yksi parhaimmista homemade pizzoista joita ollaan saatu aikaan. Pohja ihan perus öljy,suola,vesi,vehnäjauho,leivinjauhe sekoituksella. 

Täytteenä:

-tomaattisose

-paprika

-ananas

-savufile

-italialainen salami 

Tuota täyte kokonaisuutta kyllä voin kokeilla toistekki, oli kyllä älyttömän hyvää!

 Tässäpä olikin sitten noiden kaikkien herkkujen jälkeen todellinen herkku! Joo, ollaan vähän persoja herkuille! Vohvelitaikina juustomaidosta ja päällä mansikoita ja hesen kinuskikastiketta! (sitä saa prismasta/tms.kaupasta ja se on parasta kinuskikastiketta ever!) 

Nyt täytyykin vaan kuolailla näitä herkkuruokia ettei ihan totaalisesti lipsahtaisi tästä urheilu/terveellinen elämä yrityksestä :D

Ihana karvapallo kylässä!

En ole koskaan ollut mikään koira ihminen. Lapsena oikeastaan taisin pelätä hiukan koiria, mitä isompi ja kovempi haukkumaan niin sitä enemmän halusin kauvemmas koirista.Kotona meillä ei ole koiraa koskaan ollut. Naapurissa ja kummien luona koiriaa on tullut rapsutettua ja ihmeteltyä. Kuitenkin turvallisen etäältä.

Nyt olen pikkuhiljaa voittanut koirapelkoni, kun niitä harvase päivä tulee lenkeilläkin vastaan ja lähes jokatoisella ystävällä on koiria. Jä tässä talven aikana sain yhden tärkeän ystävän lähemmäksi savosta, ja hänellä on myös koira.
Tämän koiran kanssa olen tehnyt tuttavuutta nyt kevään ajan, ollaan jo ihan kavereita. Ja tuo koira on vaan jotenkin äärettömän hurmaava, eikä räksytä turhia.
Ja kuinkas ollakkaan sain/saimme tuon ihanaakin ihanemman tyttö-koira Jaden kylään viikonlopuksi.

Viikonloppu meni yhdessä hujauksessa, lenkkeiltiin tyttöjen kesken ja välillä otettiin A mukaan. Sitten köllöteltiin sohvalla ja rapsutuksia Jade taisi viikonlopun aikana saada lukuisia. Leikittiin vähän krokotiilillä. Pari kertaa Jade ilmoitti aamuyöstä hesarin tulleen postiluukusta, mutta rauhoittui samantien kun sai taas vähän lisää rapsutuksia. Muutamaan kertaan Jade kaivautui vaatekaappini alimmalle hyllylle peränurkkaan ja tyhjensi hyllyn muista tavaroista. Taitaa se olla neidin tapa :D Ne ajat jotka Jade oli yksin, oli hän ollut ihan nätisti.
Sunnuntaina kun palautimme koirulin omistajalleen oli ihmeen hiljaista kotosalla, molemmat kyllä menetimme sydämmen täysin tuolla söpölle neidille.
Onneksi kuulin vähän jo että olimme ihan hyviä koirahoitajia, jotta saatamme toistekkin tuon neidin meille saada hoitoon :)

Aavistuksen pieni ajatus on tullut myös oman koiran hankkimiselle. muttamutta..ei viellä ainakaan...

Seurasaari räp!

"Seurasaari on suosittu ulkoilupuisto, jossa sijaitsee kaikkien suomalaisten tuntema ulkoilmamuseo. Saaresta tehtiin kansanpuisto jo vuonna 1890. Se oli suosittu työläisväestön retkikohde ja juhlien pitopaikka. Moniin uutuuksiin, kuten valokuvaus, jäätelönmyynti ja ilotulitus, helsinkiläiset tutustuivat juuri Seurasaaressa. Alussa saareen oli vain laivayhteys, silta valmistui vuonna 1892. Nykyisin saaressa käy vuosittain kymmeniä tuhansia matkailijoita ja ulkoilijoita. Erityisesti Seurasaaren juhannus on suuri kansanjuhla.

Seurasaaren luonto on metsäistä kallioisine mäkineen, kosteine notkelmineen ja lehtoineen. Saaren eläimet ovat tottuneet ihmisiin, mutta eteläranta on suojeltu lintupoikueiden ruokailualueeksi. Seurasaaren pinta-ala on noin 46 ha."  Teksti täältä.


Mitäs sitä tekis kun olisi muutama tunti aikaa nauttia ulkoilmasta A mukanaan ja eväsreppu selässä?
Suomenlinna oli ensimmäinen määränpää, mutta vaihdoimme sen tilalle Seurasaaren koska ilma oli aavistuksen epävakaa ja seurasaari oli hieman lähempänä.

Ensimmäistä kertaa tuonne saareen itse astuin jalallani, on jotenkin muka lähellä ja kaupungin liepeillä, mutta silti niin vaikean matkan päässä, julkisilla täytyisi useammalla kulkea, pyörällä toistakymmentä kilometriä(nämä ovat taas sarjassamme hyvät tekosyyt), joten otimme auton alle ja paikalla olimme n.20min ajomatkan jälkeen. Autolla kaikkihan onkin aika lähellä.

Vajaa 4km on polku joka kiertää saaren ääriviivoja pitkin, tosin useita polku vaihtoehtoja on ja haahuilua saaressa voi tehdä mihin suuntaan vain haluaa. Eläimiä näkyi niinkuin olinkin aavistanut, sorsia, lokkeja, joutsenia ja sen semmoisia, en oikin noista "merkeistä" ole ihan perillä :D
Ja kyllä siellä aika monta muutakin ulkoilijaa oli, perheitä, pariskuntia, nuoria ja vanhoja. Tietenkin ajankohtana lauantai on semmoinen että usealla onkin mahdollisuus lähteä ulkoilemaan.

 
Eväät popsimmme kalliolla, mutta ehkä en ensi kerralla otakkaan eväitä mukaan koska en kaipaa yhtään vainoavaa lokkia lähelleni. Siis argh, minkä ihmeen takia lokkien pitää olla niin älyttömän röyhkeitä tapauksia, tulee lähes syömään eväät kädestä. Kyllä minä nyt tiedän että pizza slice on törkeen hyvää mutta tein sen itselleni enkä niille lokeilla, painuis ne lokit nyt jonnekin missä ei tarvitsisi kiusata ihmisiä. Lokki avautuminen,anteeksi. Täällä helsingissä ne ovat vaan aavistuksen agressiivisempia käymään eväisiin kiinni kun maalla.


Seurasaari kuitenkin oli juurikin sopiva paikka vierailla muutama tunti ja ihmetellä luontoa ja vihreyttä ja ennenkaikkea merta, meri on kyllä jotenkin ääretömän ihana elementti. 
Saaressa on siis ulkoilmamuseo jota emme tällä kertaa sen enempää ihmetelleet kuin ohi kävelimme ja fiilistelimme vanhoja rakennuksia ja pisteaitaa.


Voisi saaressa toki useammankin kerran vierailla jos sattuisi tosiaan olevan lähempänä. 
Käymisen arvoinen paikka kaikille!

Ekoteko

Pieniä ekotekoja kertyy pikkuhiljaa. Sepä onkin siis suuntaus parempaan.
Ei aivan joka kerta lotraa suihkussa puolta tuntia, ei aina pidä kaikkia valoja päällä, kierrättää edes jotain, kulkee matkat kävellen/bussilla/pyörällä tai sitten vasta autolla. Ei aina osta uusinta uutta huutoa olevia vaatteita kaupasta vaan tekee äärettömän hyviä löytöjä kirppiksiltä.
Syö salaattia, ja mahdollisuuksien mukaan ostaa kotimaisia kasviksia..

Tämän päivän ekoteko olikin löytö Prismasta:

Herbina Fresh-suihkugeeli. Biohajoava! Ja toimii suihkugeelinä kyllä ainakin yhtä hyvin kuin kaikki muutkin prisman suihkugeelit. Vaahtoaa sopivasti muttei liikaa. Tuoksu mieto mutta hyvä: luomuruusu. Hinta taisi olla 2-3e välillä jottei sekään päätä huimaa. Herbinan nettisivuja pikaisesti selaillessa huomasin että heillä onkin tullut oikein useita tuotteita vartalolle/kasvoilla/hiuksille jotka omaavat biohajoava tunnuksen.
Tämä on siis oikeasti ehkä helpoin tapa tehdä pieni ekoteko elämässään, ostaa prisman hyllyltä biohajoava tuote mielummin kuin kemikaaleja/lisäaineita/parabeeneja sisältävä teennäisestä hajustettu suihkugeeli.

Kuinka helppoksi se onkaan tässä tapauksessa tehty.

Mikä on sinun ekotekosi juuri tänään?

Oho, aika menikin noin nopeasti..

Mitänkä aika onkin vierähtänyt jo heinäkuun puolelle ja kesä kovaa vauhtia etenee jo. Blogailusta pidin luovan tauvon, tarkoituksella ja vahingossa :D
Työt häiritsee niin kovin aina välillä tätä vapaa-ajasta nauttimista.. mutta toisaalta työ on kovinkin mukavaa puuhaa ja nyt on entistä enemmän mukavaa olla töissä kun siellä on kesäsijaisena ihan mahtavia tyttöjä työkavereina :)
Ja toisekseen olen urheillut enemmän ja vähemmän ahkerasti, hankittuani uuden jumppakortin läheiselle salille on tullut innostuttua ihan toisella lailla jumpista kuin aikaisemmin. Vetäjät on ihan huippuja ja toisaalta tunnelma tuolla salilla on paljon rennompi ja mukavempi. Joten ilomielin lähtee jumppailemaa useammin nykyään. Toivottavasti tämä innostus myös säilyy!
Pyöräily kauttani olen yrittäny jatkaa säännöllisen epäsäännöllisesti, työmatkojen muodossa, siitä kertyykin juuri sopiva lenkki: 6,7km suuntaansa. Tosin aavistuksen on tätä pyöräilykauttani sotkenut takakumin puhkeaminen kahteen kertaan :( Nyt eilen viimeksi vaihdettiin sisä- ja ulkokumi joten josko nyt paremmin rullais eikä jättäis tielle niin useasti.
Rullaluistimet odottavat eteisessä jo asemissaan päästä jalkoihin ja rullailemaan tiellä.. en vain yksinkertaisesti ole nyt ehtinyt. Josko tänä iltana.

Välillä kyllä kaipaisi pari lisätuntia päiviin, ja viellä niin että ne tunnit jaksaisi touhuta yhtä ja toista. Tai sitten voisin ottaa semmosen kropan joka selviäisi päivistä lyhyillä yöunilla. Tai voisin kyllä ottaa näin kesällä kevyemmän tuntimäärän töistäkin :D Olisi kaikkea kivaa mitä voisi tehdä ja touhuilla, nähdä ystäviä, reissailla, nauttia kesästä, urheilla, uida ja syödä jäätelöä :D

Tuossa muutama viikko sitten vähän leipoilin.
Parit suklaamuffinsithan ne piti pyöräyttää kun A:n töistä kaipailtiin jo auton osto herkkuja :D 

Perus muffinsi ohjeella tehty, lisätty joukkoon vaan runsaasti suklaapalasia ja kuorutteena suklaan-makuista ja väristä tomusokeria vedellä sekoitettuna. Hyvin taisivat maistua, ainkain makeita oliva.

 Parit juhannuskuvat tähän loppuun viellä. Tällä erää juhannusaattoa vieteltiin ihan kaupungissa. Josta olin kuulut villiä huhua ettei kukaan ole kaupungissa silloin eikä missään tapahdu mitään, paitsi seurasaaressa.Ja kuinka ollakkaan, ihmisiä oli kyllä runsaasti, rannoilla, terasseilla ja puistoissa. Ja ohjelmaakin olisi ollut moneenlähtöön jos enemmälti olisi juhliminen kiinnostanut. Meille riitti oikein hyvin hyvät grilliruoat, tuoreet perunat, parit siiderit, aurinkoinen sää, kokko ja hyvä seura! Kokon löysimme Toikoinrannan liepeiltä, Cafe Piritta oli rakentanut kelluvan kokon lahdelle. Hienolta näytti!